Tänä aamuna epäilin, että joku oli vaihtanut maanantain ja tiistain paikkaa.

Ensin neuvottelin kellonsoiton jälkeen itseäni ylös tuskallisesti. Ruumis on hyvä ja liikahtaa haudastaan. Kaikkialla oli kylmä. Etenkin sisällä. Metro päätti jumiutua kesken aamuruuhkan, joten missasin tavallisen junani. Metrosta poispääseminen asemalla oli oikea taistelijan tie (kun siellä oli tosiaan jumissa muutama muukin). Kaiken lisäksi astuin siellä metrokäytävän tungoksessa johonkin, jonka alkuperää en välttämättä halua tietää. berkh

Pikkukaupunkiin saavuttuani totesin, että 30 kilometriä vaihtavat ilmanalan. Kaikki kosteiksi jääneet kohdat asfaltista olivat jäässä. Ja minulla tietenkin jalassa lempparitennarini, käytännössä sileillä pohjilla. Eteneminen oli lipsumista, ja yksi kovin Gangnam Styylinen sivulaukka-askelhyppy. Mutta säilyin pystyssä.

Aamut ovat vaarallisia.

Mutta varsinaisesti piti puhua ihan vain elämästä. Niin kuin blogeissa kuulemma puhuvat. "Mitä tein tänään." Tai siis oikeammin: "mitä tein lauantaina". Otin jopa valokuvia. Puhelimellani, kuten laadusta voi huomata...

Ranskalaisilla on jokin hinku yhdistää joulunaikaan tivolimeininki. Täällä on keskellä suuraukiota maailmanpyörä. Ja siinä melkein vieressä karuselli. Se on kyllä omalla tavallaan aika söpö ja vaaleanpunainen. Noin muuten keskusta oli lauantai-iltapäivänä niin saamarin täynnä sakkia, että meinasi ahdistus iskeä, kun ei kadulla päässyt eteenpäin. Jep, note to self, ei lauantaina keskustaan ennen tammikuuta.

Ihmismassasta eroon päästyämme ja kostean kylmän karkoittamiseksi päätimme turvautua kahviin. Tai siis kuumaan kaakaoon. Ensin kierrämme puolet vanhaa kaupunkia miettien, että minnekäs tässä suuntaisi. Jotain uutta, jotain kokeilematonta... ja löydämme itsemme kirjakahvilasta. "Oho." Vallan mielikuvituksellista ja vallan kumouksellista (yhdyssanana tai ilman).

Siellä oli belgialaisia kylddyyrilehtiä kahdeksankymmentäluvulta ja englanninkielinen harlekiinipokkari, jonka tarinan oli lukenut ensimmäisen sivun jälkeen. Haluatteko tiivistelmän ensimmäisestä sivusta? Ai ette? Saatte kuitenkin.

Päähenkilö ajaa autolla jossain Italiassa, muttei oikein edes tajua maisemien kauneutta. Hän märehtii sitä, kuinka hänen kihlattunsa rakastui toiseen naiseen ja päätti mennä tämän kanssa naimisiin. Märehtimisensä jälkeen päähenkilö vannoo, ettei enää koskaan itke miehen perään, ei enää koskaan rakastu.

Uuuh, arvoituksellista. Kuinkahan käy? Aikalailla kaavaromanssin perikuva.

Tämän kaiken mielikuvituksellinen ja inspiroivan hortoilun päälle halusimme ruokaa. Tajusin jopa varata pöydän ravintolasta, jonne viikonloppuna nihkeästi mahtuu ilman varausta. Siellä tehdään uuniperunoita. Ja. Niin, uuniperunoita. Tällaisia pieniä:

Otin siis potaatistakin kuvan, kuten hyvän bloggaajan kuuluu. Olihan tuossa evästä.

Näin. Olette suorittaneet kuukausittaisen velvollisuutenne, sukelluksen ulkosavolaisen äärimielenkiintoiseen arkeen. Eikun viikonloppuun. Hyvää viikonjatkoa siis vain!

Huonon pizzan lisäksi ranskalaisessa ruokamaailmassa on muitakin aukkoja. Kyllä, tässä gastronomian luvatussa maassa.

Viimeisimmän muistin taas eilen. Yliopistoruokalassa. En uhallanikaan kutsu sitä "ravintolaksi". Yhdessäkään itseään kunnioittavassa ravintolassa ei tarjoilla hiutaleista tehtyä perunamuusia.

Yäk.

En ole erityisen nirso ihminen, mutta hiutaleperunamuusi kuuluu kyllä inhokkilistalleni. Se maistuu ainoastaan etäisesti perunalle ja enimmäkseen... teolliselle. En ylipäätäänkään tajua, millä logiikalla perunamuusia pitää tehdä hiutaleista.

Minun logiikallani: peruna -> muusi
Ruokalalogiikalla: peruna -> hiutale -> muusi
Tässä on nyt jokin työvaihe ihan liikaa.

Kykenen jollakin tasolla käsittämään ison osan eineksistä, mutta perunamuusihiutaleet eivät millään mahdu ymmärrykseeni.

Ehkä vielä käsittämättömämpiä ovat keitetyt, kuoritut perunat, joita myydään vakuumipaketissa. Tarkoitettu ilmeisesti ihmisille, jotka uusavuttomuuttaan kuolevat nälkään jääkaapin ja hellan väliin. Kun miettii, että ne pitää kuitenkin lämmittää, niin olisiko tuo nyt hirveän paljon vaikeampaa ihan keittää se peruna?

Hrr. Kaiken lisäksi ne ruojat ovat kumisia, kun siihen perunan päälle muodostuu se semmoinen nahka.

Varmin merkki siitä, että ihmiskunta tuhoutuu typeryyttään seuraavan sadan vuoden aikana, tulee kuitenkin ...Japanista? ...Yhdysvalloista? ...ei, vaan Itävallasta.

Kuoritut, muoviin käärityt banaanit.

Tähän kohtaan minun sanavarastostani ei löytynyt tarpeeksi tyrmistynyttä hämmennystä kuvaavia kirosanoja. Onko banaanin kuoriminen liian vaikeaa? Onko banaanin kuori roskana hankalampi hävittää kuin muovipaketti?

Kyllä. Dinosaurukset, maailma on teidän.

Tässä kaupungissa on kaksi vikaa.

Ensimmäinen on se, että täällä sataa aina. Mutta ei siitä nyt enää sen enempää.

Toinen on se, että täältä on ihan mahdoton löytää kunnollista pizzaa. Käsittämätöntä. Jonkin aikaa perustelin itselleni asiaa sillä, että Nizzassa asuessa totuin liian hyvään. Siellä, Italian rajan tuntumassa luulisi olevan asiaan perehtyneitä ihmisiä.

Mutta sitten tajusin, että Suomesta saa huomattavasti kelvollisempaa pizzaa kuin Lillestä. Ja jotenkin minusta tuntuu, että Suomi on vielä kauempana Italiasta.

Suurin vika täkäläisissä pizzoissa on se, että niissä säästellään tomaatin kanssa. Hei, se nyt vain on se pizzan idea. Se, että sitä on. Silleen tarpeeksi. Että se pizzaksi kutsuttu ei ole semmoinen tympeä kuiva kittana. Toisekseen kastike saisi maistua joltain muulta kuin suoraan purkista kaadetulta tomaattisoseelta.

Kun siihen yhdistetään liian paksu ja sitkeä taikina, niin lopputulos on jotenkin epämääräinen. Ja ihan jokaisessa pirun pizzeriassa jota olen kokeillut.

Kyllä, minulla on teille liikeidea: perustakaa tähän uppopaistetun perunan luvattuun kaupunkiin pizzeria, jossa käydessään ei tarvitsisi pettyä lopputulokseen.

- - -

Vastuuvapauslauseke 1: Valitan, koska uunimme kuoli.

Vastuuvapauslauseke 2: Valitan koska e-kirjat. Vaikka ne eivät liitykään mitenkään pizzaan.

Tämä on kyllä jo ihan tavattoman satunnainen postaus, mutta joskus vain on pakko jakaa hetkiä uskollisten lukijoiden kanssa. Sain eilissäpäivänä linkin erääseen kuvagalleriaan kesältä 2009. Niitä kuvia on osin nähty blogissakin, mutta olin täydellisesti unohtanut, mitä kaikkea muuta siellä olikaan. Vietin osan illasta huutonauramalla.

Ja bongaamalla melkoisen vaihdoksen hiustyylissä kesien 2009 ja 2010 välillä.

Kohta saisi taas luvan olla kesä.

Kuvista kiitos Heijastuspinnan Marialle (CC by-sa 2.0)

Olen jo pitkään kuvitellut, että liukuportaidenkäyttökyky implikoisi jotain yhteiskunnan sivistystasosta.

Jos niin on, niin Pohjois-Ranskassa ei eletä erityisen sivistyneessä sakissa. Noin teoriassa kaikki tietävät, että portaisiin jäädään oikeaan reunaan. Mutta mikä perskeles siinä on niin vaikeaa? Miksi ihmeessä pitää jäädä juuri metron rullaportaisiin aamuruuhkassa märehtimään edellisillan kuulumisia. Kuin lehmät laitumella. Minähän en liiku. Takanani olevia ihmisiä ei ole olemassa. Eivät varmaan väistäisi vaikka löisi jääpiikillä.

Metrossa itsessään lilleläiset osaavat sen sijaan käyttäytyä ihailtavan toimivasti. Ensin ulos, sitten sisään. Jos joku jää jumiin ovien eteen (sitä pitäisi lyödä sateenvarjolla ja) se on yleensä turisti.

Englanninkielentaidon vertautumisesta sivistystasoon en sen sijaan sano enää mitään.

Paitsi ehkä sen, että suomalainen mikahäkkis-englantikin on selkeää täkäläiseen verrattuna. Mutta ainakin aamu-uutisista tulee vähän hauskempia. Jopa vakavista aiheista puhuttaessa. Tämän viikon lempibongaukseni on ollut France Infon [staten islaand]. Moneen kertaan lausuttuna. StaTEN isLAAND.

Mutta sekään ei vielä saa valtaistuimelta alas ykköskummastustani, ranskalaisten vähintäänkin omintakeista tapaa työntää englannin omistusliite 's mitä erikoisempiin paikkoihin. Ilman mitään logiikkaa. Se vain näyttää kansainväliseltä, siksi kai. Sitten minä katselen pää kallellaan ja mietin, jotta kumpi meistä on väärässä.

Tässä kaupungissa on mm. Wine's Bar & Restaurant. Oikein iso ja sievä kyltti, paremman väen paikka. Pitäisi joskus käydä katsomassa, että millaisen raflan Viini omistaa.

Puhumattakaan niistä lukemattomista ruokalistoista, joissa tarjotaan chicken burger's tai jotain vastaavaa. Ellei sitten ole jopa chicken's burger. Aika pelottavaa oikeastaan.

Ehkä Viini on ottanut Kanan keittiömestarikseen?