Lauantailuennot ovat keksintö, jonka tekijää pitäisi rangaista ankarasti. Ja julkisesti.

Mutta noh, ainakin aamuani valostutti etymologinen informaatio, jonka Arkitehti toisaalla jakoi. Halusin siis kertoa sen teillekin. Voilà, viikonlopun mietelaina.

Käytätkö sanontaa 'tuhannen pillun päreenä'? Oletko ikinä tullut
miettineeksi sen alkuperää? Tässä tiedoksi alkuperä:

Pillun päreitä käytettiin vielä 1800-luvulla, ennen laudeliinojen
keksimistä, saunoissa naisten alapään suojana. Ymmärrettävistä syistä olosuhteet maaseudulla olivat tuolloin hygienian kannalta erittäin puutteelliset, eivätkä miehet yleensä käyneet 'esipesussa' ennen lauteille istumista. Lauteet siis suorastan kuhisivat erilaisia mikrobeja ja bakteereita, varsinkin koliformisia bakteereita.

Pillun päreet eli 'vitukkeet', kuten niitä tuolloin kutsuttiin tehtiin
tavallisista männyistä vuolluista päreistä muotoilemalla ne naisen omien muotojen ja käyttötarkoituksen mukaan. Luonnollisesti ne olivat alussa puunvärisiä, mutta muuttivat sitten väriään mitä enemmän niitä käytettiin. Ihan pärekaton harmaiksi ne eivät sentään ehtineet.

Sanonta 'Tuhannen pillun päreiksi' on syntynyt luonnollisesti siitä, kun miehet ovat arvioineet puun kokoa ja sen riittävyyttä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Naisille varattiin tietysti oma puu vitukkeisiin eli pillun päreisiin. 'Tuo mänty riittää varmasti tuhannen pillun päreiksi', on varmasti ollut tuttu sanonta eri puolilla Suomea.

Kuvan päreet eivät liity juttuun ja ne on löydetty Wikimediasta.

*Hengittää rauhallisesti sisään ja ulos*

Katsos kummaa, viimeinen kouluvuosi. Ensi kesään mennessä pitäisi olla tehtynä opinnot ja tentit, minimissään 105 päivän työharjoittelu ja mémoire de master, ts. gradu. 60 op.
Nukkuminenkin voisi olla ihan kivaa. Vapaista viikonlopuista on turha haaveilla, joka ikinen lauantaiaamu on varattu luennolle.

Vähän siis veikkaan, että blogin sisältö on tasan yhtä mielenkiintoista kuin tämän viimeisen vuoden ajankin.

Mutta tänään puhutaan miltei-politiikkaa. Aamun hörähdys tapahtui metrossa, sateen hakatessa ikkunoihin ulkona (kyllä, kyseinen metro kulkee hetken aikaa ulkosalla). Lueskelin 20 Minutes ilmaisuutislehteä, ja siinä oli heti alussa puolen sivun juttu siitä, kuinka Lillen kaupunginjohtaja Martine Aubry oli vieraillut eräässä hiljattain rakennetussa lähiössä tapaamassa asukkaita.

Uutisen reunassa oli tämä:

Nopeasti käännettynä tuo alku: Erään asukkaan hälyttämä Martine Aubry koputti ovelle, jonka takana asuva asukas järjestää säännöllisesti luonaan meluisia juhlia. Hädin tuskin herännyt juhlija kärsi todellisen höykytyksen.

Hahaha. Siitä saa jokainen itse suunnitella kenet haluaisi lähettää oman häirikkönsä ovelle. Epäilyttäviä ehdotuksia otetaan vastaan.

Mikä maa, mikä valuutta?

Braderie oli ja meni. Ajattelin koostaa tänne ihan kunnon kuvakavalkadin, mutta väsymys, saamattomuus ja kouluhommien valmistelut menivät edelle. Vuoden viimeiset kouluhommatkin tulivat tehtyä. Ei se esittely ihan parhaimmasta mahdollisesta päästä ollut, mutta eipä tuo liene kuolemanvakavaa.

Pääasia, että olen ihan oikeasti lomalla, miltei pari viikkoa. Harvoja kausia on ollut, jolloin olisin ollut näin paljon loman tarpeessa. Sellaisen loman, jossa ei kulje tausta-ajatuksena “pitäisi tehdä sitä tai tätä tai ainakin lukea tenttiin”. En siis aio puoleentoista viikkoon tuhlata ajatustakaan oikean elämän velvoitteille.

Tänään on seitsemäs päivä. Minulle tulee täyteen seitsemän vuotta Ranskassa. On se hujahtanut. Tuossa ajassa lapset (tai ainakin nuorisohenkilöt) kasvavat aikuisiksi.

Vietän merkkipäivää maassa, jossa pellot ovat jo keltaisia, kaupan myyjät eivät teitittele minua kuin korkeintaan vahingossa ja syyskuu tarkoittaa syksyä. +9°C ja vaakatason sade pahimman kuuron ajan. Parin tunnin lento, lämpötila tippuu 13 astetta lähtötilanteesta. Pikajuna Turusta Tampereelle on täynnä risteilyltä palaavia. Keskimääräistä hilpeämpi tunnelma, vanhan ja uudemman viinan haju.

Noh. Loppuun nyt kuitenkin vielä pari kuvaa sieltä braderiesta. Oli sakkia. Reilut kaksi miljoonaa kävijää viikonlopun aikana. Ne, jotka kuvittelevat, etteivät sivistyneet keski-eurooppalaiset juo humalahakuisesti, ovat tervetulleita katselemaan meininkiä bradrie-lauantai-iltana. Mutta ehkä hämmästyttävintä oli kuitenkin kalusto, jolla kadut siivottiin sunnuntaiyönä. Kaikkea muuta kuin hiljaista, mutta ehdottomasti tehokasta.

Kadullamme näyttää tältä:

Ei, ne eivät istu siinä jalkakäytävällä grillaamisen ilosta, tai edes sen takia että olisi erityisen hyvä ilma. Ei, ne istuvat varatakseen paikkansa braderiehin. Kuten aiemmin mainitsin, yksi maailman suurimmista kirpputoritapahtumista levittäytyy kaupunkiin tänä viikonloppuna. Tänään on torstai, ensimmäiset jo harjoittavat perslihaksiaan lauantaita varten.

Istuvat siinä yötä päivää. Hupinsa kullakin.

Päivitys klo 22.20: Kyllä, siellä ne istuvat. Sateessa.

Paikkoja on varattu jo pari kuukautta sitten. Käsin kirjoitetuilla reservé -lapuilla ("varattu"), asfalttiin spreijatuilla R-kirjaimilla...

...ja sitten viimein ihan niillä virallisillakin varauskylteillä, joita on koko kadun mitta täynnä, ikkunoissa, seiniin ja puihin teipattuna.

Asukkaiden pitää tajuta liikuttaa autonsa pois kadulta, jos haluavat niitä viikonloppuna käyttää. Koko bulevardi on suljettuna kaksi päivää.

Braderie ei ole ainoastaan kirpputoritapahtuma. Se on ylipäätään vuoden suurin tapahtuma tässä kaupungissa ja vilskettä riittää pitkälle yöhön.